Moi! Tässäpä siis blogi ja otsikko kertoo varmaan tarpeeks. Tervetuloa siis minun maailmaani. Teksti sisältää murteella kirjoittamista, kirjoitusvirheitä, kirosanoja ja mahdollisesti muutakin paskaa, joten jos jo tässä vaiheessa tuntuu, että en kyllä jaksa sellasta lukea, niin siinä tapauksessa tervemenoa muualle.
Vähän tietoja minusta. Olen 25-vuotias, minulla on 2-vuotias tyttö. Odotan toista lasta, laskettu heinäkuussa. Asun Pohjois-Karjalassa. Samanikäinen avomies löytyy, mitä itse olen. Miehellä on vakituinen työpaikka, itse taasen olen työtön, vaikka kaksi ammattiakin löytyy. Kukapa sitä nyt raskaana olevaa töihin ottaa ja varsinkin kun aina oon tehnyt vaan pätkätöitä. Ihan sama miten paljon niitä hakemuksia laittaa. Työkkäristäkää mitää hyötyy. Kävin joulun tienoilla ilmoittautumassa työttömäksi, antoivat työnhakuaikaa maaliskuun loppuun ja sanoivat, että joku soittaa sieltä, että päivitellään tietoja. Eipä ole mitään kuulunut. Kerta ovat sanoneet ottavansa yhteyttä, niin silloin en kyllä minä sinne soittele. Eikä vuokrafirmoistakaa oo mitään apua. Tässä vasta tuli pari viikkoo sitten viesti, että "kiinnostaako työt?" joo, kyllä kiinnostas, mutta pikkasen lisää infoa kaipais, eikä tuollasta tekstaria. Kaipais tietoo et mikä työ, missä, ajanjakso. Soittaakin voisi. Ei tuollaseen tynkäviestiin hirveesti kiinnosta vastata, varsinkin jos tietää että sen lähettäjä on hieman tympeempi asiakaspalvelija-akka. Kävin nimittäin syksyllä samaisen naisen luona, lupaili minulle työpaikkaa, että olisi jo heti samalla viikolla alkamassa, ja lupauduinkin et joo voin sillon alottaa, mutta sen jälkeen ei olekaan mitään kuulunut, kuin tuo viesti. Että ei se vika aina hakijassa ole.
Piti käydä hieman happea haukkaamassa ulkona ja kävin samalla postin hakemassa. Voi kuinka iloinen yllätys siellä punaisessa muovilaatikossa odottikaan. Tokmannin mainokset kolahti maanantaiseen tapaan. Voi helvata. Kyllähän ne mainokset tietysti selaa joutessaan, vaikka koko kaupassa ikinä tulekaan käytyy. Onhan tässä aikaakin, ennen kun lapsen haen hoidosta. Ei se siellä ole kuin 9 päivää kuukaudesta, ihan siltä varalta vaan pidetty vielä hoidossa edes puolikkaana, jos sattuisin vielä ennen äitiyslomia pääsemään jonnekin töihin. Sitten kun jään lomille, niin silloin jää lapsikin kotiin. Johonkin kerhoon voisi vaikka ilmoittaa, että olisi edes hieman muutakin sosiaalista elämää kun äiti ja vauva. Kuitenkin ollut vuoden hoidossa. En halua, että lapsistani tulee sosiaalisti rajoittuneita, kuten mieheni siskon lapsista. Vanhempi lapsi ei ollut ikinä ollut hoidossa ja näki suunnilleen muita lapsia vasta kun meni nyt syksyllä eskariin. Toinen lapsi on kohta kolme ja sama homma. Ei se lapsi nää muita lapsia. Huhhui. En kyllä itsekään maailman paras äiti ole, mutta en mitää peräkammarin lapsia halua kasvattaa.
Tässäpä tuli alkuun tekstiä, vaikka aiheena ei nyt ollutkaan perunat ja ruskeakastike. Seuraavaan kertaan ja mukavaa päivänjatkoa.
